Välineurheilua

En sitten näköjään pysty pitämään lupaustani blogin säännöllisestä kirjoittamisesta. Mutta jos nyt joka toinen vuosi tänne saisi jotakin raapusteltua. :) Tällä kertaa voisin hieman käyttää palstatilaa tanssijan tamineisiin, eli kuinka saa tanssistakin välineurheilua.

Tärkein tanssijan väline on kengät. Tanssivuosien varrella minusta on kasvanut pyyteetön Bleyer -merkkisten kenkien kannattaja. Kaapista taitaa löytyä niitä ainakin neljät, Basic -mallia taitavat olla kaikki. Perusväreinä musta ja valkoinen ja saahan noita tilattua ihan sellaisissa väreissä kuin itse haluaa. Tosin huomasin, että perusväriset kengät ovat itse asiassa isommat kuin kaksiväriset Bleyerit. En tiedä onko tämä ainoastaan minun kohdallani useammissa kengissä, mutta mikäli tilaan joskus kaksiväriset kengät, otan suosiolla 1-2 numeroa isommat kuin perusvärit. Bleyereissä muutenkin saa tuntea olevansa isokenkäinen, sillä kannattaa valita 1-2 numeroa isompi kenkä kuin mitä normaalisti käyttää. Varmasti muitakin hyviä kenkämerkkejä löytyy, mutta itse on jämähtänyt näihin. Itse asiassa käytän Bleyerin pohjallisia kaikissa kengissäni...

Tanssikukkaro on väline, jolle aloittelijana naureskelin. Mutta niinpä vain sitä tuli sellainen jo heti alkuvaiheessa hankittua. Sinne mahtuu kätevästi kortit, rahat ja auton avain. Nyt käytän sellaista ihan normikukkarona, sillä en jaksa olla koko ajan siirtämässä pankkikorttia lompakosta kukkaroon ja takaisin. Parhaaseen kukkarovalikoimaan törmäsin muutama vuosi sitten Pavilla, jossa oli joku myyjä paikalla. Hinnat olivat tosin pääkaupunkiseudun hinnat, sillä kukkarot maksoivat kympin huitteilla. Täällä meillä samaiset kukkarot (mutta vähemmillä värivaihtoehdoilla) maksavat yli puolet vähemmän. Itse olen kukkarot löytänyt pienempien kaupunkien kenkäkaupoista.

Tanssimekkoihin olen saanut kulumaan käsittämättömän paljon rahaa. Mekkoja on tullut ostettua suoraan kaupoista niin koti- kuin ulkomaillakin sekä netin kautta olen tilannut useammankin mekon. Jostain syystä olen tykästynyt kellomekkoihin ja niitä löytyy yllättävän halvalla. Kellomekkoihin tarvitaan toki tyllit ja ne olen tilannut pääasiassa netin kautta. Itselleni sopivimpia fiftarimekkoja olen löytänyt merkeistä Hearts&Roses of London ja Collectif. Vahinko-ostoksia on muutama, mutta ne mekot olen laittanut sitten kiertoon. Minkä itse huomasin tärkeäksi asiaksi, on mekkojen hihat. Lyhythihaisissa mekoissa hihan suu ei saa olla liian tiukka, sillä kädenalitansseissa tuollaiset mekot eivät ole parhaimmillaan.

Myös vaatteiden materiaali on tärkeässä osassa. Kovin paksua materiaalia oleva mekko ei ole ehkä omimmillaan keskikesän tansseissa. Myöskään sellainen ohut materiaali, jossa hiki näkyy, ei ole paras mahdollinen. Tässäkin asiassa erehdyksen ja onnistumisen kautta on silmä harjaantunut ja harvoin tulee enää vahinko-ostoksia.

Muutenkin taitaa shoppailu mennä nykyään niin, että ostan vaatteet jos pystyn kuvittelevani käyttämäni niitä tansseissa. :D Ennen en edes kuvitellut käyttäväni mekkoja, nyt niitä on vaatekaappi pullollaan. On kukkamekkoa, pallomekkoa, mustaa mekkoa, vihreää mekkoa, pinkkiä mekkoa, kapeampaa mekkoa, hihallista ja hihatonta mekkoa. Myös muutama hame on eksynyt valikoimaan. Jostain syystä minulle on paljon luonnollisempaa käyttää tansseissa mekkoa tai hametta kuin housuja. Ehkä yksi osa tanssien viehätystä on myös siinä, että saa laittautua ja käyttää kauniita vaatteita. Asia, jota en olisi vielä vuosia sitten suostunut edes sanomaan ääneen. Saatika kuvitellut itse sen sanovani ja toteuttavani. Maailma muuttuu, niin minäkin.

Naistenhaku - ja rannalle jään

No niin, nyt ei kulunut kolmea vuotta edellisestä päivityksestä, mutta liian kauan kuitenkin. Lisää tanssikilometrejä on tullut alle, mutta edelleen suurimpana ongelmana kohdallani on naistenhaku. Se vaan ei käy minun pirtaan, ei sitten millään.

Useilla lavoilla suurin osa illasta on miesten hakua, eli naiset töröttävät kiltisti rivissä ja odottavat, että joku mies tulee hakemaan. Illasta osan aikaa on naistenhaku (1-2h/ilta) ja tuolloin usein helvetti pääsee valloilleen. Etenkin naisten suosiossa olevien bändien iltoina meininki voi käydä hyvinkin raa'aksi ja vähemmänkin hitaalle jää sitten vain luu käteen.

Miten se sitten toimii? Tai miten siellä pitäisi toimia, että pääsisi tanssimaan? Ruuhkailtoina ratkaisen itse ongelman siten, että vietän naistenhaun pois lattialta ja kulutan tanssipaikan muita palveluita. Ei vaan kestä. Hommahan menee niin, että naistenrivi on lähes miestenrivin edessä, eikä todellakaan sillä seinällä, missä se normaalisti on. Tunku hakemaan niitä omia suosikkeja on niin valtava, että saat kyynärpäästä, jos olet vähänkään hidas.

Jos satut olemaan tanssimassa, niin on aivan turha kuvitella, että naisten muurin läpi pääsisi rivin taakse, jos haluaa olla kohtelias ja antaa mahdollisuuden niille naisille, jotka eivät edellistä biisiparia ole päässyt tanssimaan. Siinähän sitten törötät ja yrität löytää jonkun haettavan, kun muuallekaan ei pääse. Osa naisista hakee miehet jo vastapalloon tullessaan tanssimasta, joten siinä menee ensimmäinen aalto miehiä.

Olen sentään joskus onnistunut hakemaan naistenhaulla, mutta en läheskään aina. Ikimuistoisin hetki lienee se, kun pääsin tekemään vastahakua metrin päähän ja toinen emäntä pyyhälsi takaoikealta ohi ja vei miehen nenän edestä. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Mutta hyvä hänelle, ja itse sain taas nauraa itselleni, kuinka hidas olenkaan.

Ensi kesän projektini taitaa olla se, että jokaisena iltana ehtisin hakea edes kerran naistenhaulla. Silmälasit pitäisi kenties hommata, sillä vähänkään pimeämmällä lavalla on todella vaikea huomata niitä miehiä, joiden kanssa on aiemmin tanssinut ja haluaisi tehdä vastahaun. Ehkäpä sitä sitten vaan randomina hakemaan, meni syteen tai saveen. Tai sitten jatkan samalla linjalla kuin aiemmin, ja huilailen naistenhaun ajan. Katsellaan, kuinka mimmin käy.

Blogi unohtunut tanssin hurmassa

Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Melkein kolmisen vuotta on hurahtanut ja useita, useita tanssi-iltoja on takana. Lueskellessani vanhoja postauksiani mietin, kuinka sitä onkaan itse solahtanut tanssilavakulttuuriin yllättävänkin hyvin, ehkä jopa liiankin. Entisistä postauksista kun vielä huokuu jonkinlainen kapinallisuus, joka on tässä välillä hieman jo laantunut. Ehkä kuitenkin pientä kapinallisuutta löytyy siitä, että naisten haulla en edelleenkään mielelläni lähde kilpajuoksuun mukaan. Naisten rivin käytöksestä saisikin mukavan postauksen. Hmmm, laitetaanhan hautumaan.

Edelliset postaukseni saivat minut taas muistamaan sen epävarmuuden, kun aloittelijana lavalle astelin. Sinänsä ihan hyvä muistutus, kun kesälavakausi on taas pyörähtänyt käyntiin ja uusia harrastajia näkyy lavoilla. Pitääpä muistaa käydä hakemassa ja antaa positiivista palautetta, niin ehkäpä siitä rohkaistuvat käymään useamminkin. Itse muistan, kuinka positiviinen ja rohkaiseva palaute auttoi jatkamaan tätä harrastusta. Toki sitä muunkinlaista palautetta on matkan varrella tullut vastaan, mutta jokainen palaute on kiitoksen arvoinen.

Itse mietin, kuinka uskaltaisi antaa miehille palautetta ärsyttävistä seikoista. Muullakin tavalla kuin katoamalla rivistä, mikäli huomaa ei-toivotun hakijan olevan tulossa hakemaan. Kovin harvassa onneksi nuo ei-toivotut ovat. Lähinnä he ovat tanssittajia, jotka tanssivat hyvin repivällä otteella tai ottavat "liian" lähelle, eivätkä vinkeistä huolimatta suostu ottamaan etäisyyttä.

Harmittaa, että tämän blodin kirjoittaminen jäi aikoinaan. Olisi pystynyt seuraamaan myös omaa kehittymistään ja mielipiteiden muutosta. Yritän jatkossa parantaa tapani, jo ihan oman kehittymisen kannalta. Tanssitaitoni on karttunut huimasti, mutta edelleen opettelen. Läheskään kaikkia lajeja en osaa lainkaan, mutta laji kerrallaan hitaasti haltuun. Tanssin ilo on säilynyt edelleen, minkä jo aikoinaan itselleni lupasin. Siinä vaiheessa, kun alan itse suorittaa, lopetan tämän harrastuksen. Onneksi sitä päivää ei ole vielä kuulunut. :)

Enten tenten teelikamenten - kenen tahtiin tanssitaan?

Nyt on siis tanssi.netin ihmeellisestä maailmasta katsottu, että kuka/mikä milläkin lavalla esiintyy. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon näitä iskelmätähtiä/-bändejä fanitetaan. Ihan siis samalla tavalla kuin muita artistejakin. Ihmettelen itsekin, miten en tällaista ollut edes tajunnut. :) Osa fanittaa katsomalla, osa tanssimalla.

Ketkä sitten fanittaa ja ketäkin? No, sen kun tietäis. :D Mutta muutamia huomioita olen tehnyt. Ja tämä on sitten minun oma mielipiteeni, saatan todellakin olla väärässä. Ja varmasti olenkin.

Tositanssijoiden suosikkeihin kuuluvat mm. Sinitaivas, Varjokuva, Charles Plogman, Finlanders, Helmenkalastajat, Martti Metsäkedon Tanssiorkesteri, Taikakuu. Ja kai niitä on muitakin.

Vanhempaan väkeen uppoaa Souvarit. Alle 50-vuotiaan ei kannata mennä näihin tansseihin. ;) Matti ja Teppo vetävät vähän vanhempaa väkeä, mutta yllättävän paljon näkyy myös nuorempaa sakkia joukossa.

Vanhempiin ja miksei nuorempiinkin naisiin vetoaa Finlanders. Niin paljon naisia, ettei tarvitse pahemmin edes kuvitella pääsevänsä lattialle. Mutta miehillä riittää valinnanvaraa naisten rivistä! ;)

Nuorempiin (ja miksei myös vanhempiin) naisiin vetoavat sitten nämä nuorten hyvännäköisten miesten muodostamat eri kokoonpanot. ;) Kai niistä osa osaa ihan soittaakin. Taikakuu, Neljänsuora, Mikko Mäkeläinen ja Myrskylyhty, Unelmavävyt, Syke, Tommi Soidinmäki, Juha Metsäperä, Jani ja Jetsetters.

Suvi Teräsniska tuntuu saavan lavalle niin nuoria, vanhoja, naisia kuin miehiäkin. Samaten Yölintu kerää lavalle sopivasti porukkaa eri ryhmistä. Tosin Tositanssijat boikotoivat Yölintu-tansseja... Samoin Neljänsuora on Tositanssijoiden boikottilistalla. No, päästäänpähän me osaamattomat keskenämme tanssimaan. ;) Ja tunnelmakin on rennompi kun ei ole ylisuorittajia paikalla. ;D

Pääasiassa itse ainakin käyn siellä, missä on mielenkiintoinen esiintyjä. Aika monella lavalla illan aikana esiintyy kaksi eri kokoonpanoa, ja näissä "kakkosesiintyjissäkin" on hyviä tapauksia. Muutama lava on ymmärtänyt, kuinka saada maksimoitua kävijämäärä = tuotot. Otetaan yksi iskelmätaivaan tähti, joka vetoaa tanssiviin ja tanssimattomiin taviksiin ja otetaan toiseksi artistiksi Tositanssijoita vetävä pumppu. Ja nämä on niitä parhaita tanssi-iltoja, kun on kaikenlaista porukkaa liikenteessä.

Mutta on se silti mielenkiintoista, kuinka erilaisia tanssi-illat on. Oletat, että nyt on paikalla sellaista porukkaa, niin eipä sitten niin olekaan. Ja kun joskus lähdet vaan käymään, että ei siellä kuitenkaan ketään ole, niin porukkaa on hurjasti. Ota tästä nyt sitten selvää! ;) Säilyypähän jännitys. :D

Mistä sitten tietää mitä esiintyjiä on missäkin?

Ainakin näin kesällä tuntuu, että tarjontaa hyvistä esiintyjistä on jopa liikaakin. Toisaalta sitten joskus taas tuntuu, ettei mikään esiintyjä innosta. Etenkin näin uudella harrastajalla on todellakin vaikeuksia miettiä ja tunnistaa, millainen esiintyjä on sellainen, joka vetää edes suunnilleen oman ikäistä porukkaa millekin lavalle.

Mistä sitten lähtee kartoittamaan tilannetta? Tanssi.net on varmastikin jokaisen lavatanssijan "raamattu". Erittäin alkeellinen ja vanhahtava sivusto, mutta kyllä sieltä kai sen perustiedon saa kaivettua. Sivustolla esitellään mm. tanssipaikat maakunnittain, esiintyjät ja onhan tuolla oikein kalenterikin. Se vähän ihmetyttää, millä perusteella esim. tanssipaikkoja tuonne otetaan. Ainakin täältä meiltä päin muutamaa paikkaa ei löydy ollenkaan, vaikka tansseja järjestävätkin. Olisi niin paljon helpompaa, kun yhdestä paikasta löytyisi KAIKKI eikä tarvitsisi erikseen käydä katsomassa kotisivuilta mitä missäkin on.

Se myöskin ihmetyttää, että mm. Neljänsuoraa ei tanssi.netistä löydy. Onko ne sitten liian bilebändin maineessa? Omalta kohdaltani voin sanoa, että paras tanssi-ilta ikinä oli Neljänsuoran tahtiin. Samanikäistä porukkaa, ja hakuja satoi koko ajan. Mut minä en olekaan mikään Tositanssija, joten fanitan varmaan vähän vääriä bändejä. :D

Sivustolta löytyy myös Minne menossa? -sivu, josta voi katsoa minne sivustolle rekisteröityneet ovat menossa. Sen käsityksen olen saanut, että ne on just niitä Tositanssijoita ja muutenkin keskittyvät tuonne Etelä-Suomeen. Ehkä me täällä maalla mennään vaan tanssimaan ilman että siitä kenellekään sen kummemmin ilmotellaan? ;)

Tanssi.netistä löytyy myös keskustelupalsta, mutta sinne pitää rekisteröityä pystyäkseen kirjoittamaan. Keskustelupalstan lukeminen on hyvinkin puuduttavaa, toteutus on erittäin vanha. Uudempia ja helpommin selattavia vaihtoehtoja olisi tarjolla, mutta minkäs teet. Itse en henk.koht. käy noita kirjoituksia kovinkaan lukemassa. Varmasti ihan hyvää lisäinfoa löytyisi, mutta tosiaan tuo toteutus on niin surkea, ettei jaksa.

Tanssi.netistä ei siis löydy kaikkia mahdollisia tansseja, joten sitten pitää turvautua bändien, ohjelmatoimistojen ja lavojen omiin kotisivuihin. Yleensä tietoja päivitetään ihan hyvin. Ja joiltain lavoilta löytyy joku tanssilehti (en nyt muista nimeä), jossa on usein ainakin isoimpien paikkojen ohjelmistoa.

Mutta kun olet päässyt katsomaan mitä esiintyjiä lähilavoilla on, niin miten sitten päättää minne mennä? Siitä sitten pohdintaa vaikka seuraavassa postauksessa.

Tanssilavojen ihmistyypit

On tullut tässä pohdiskeltua, että jollain tavalla tanssilavoilla käyvää porukkaa voi kategorisoida. Älköön kukaan loukkaantuko alla olevasta, se on rakkaudella ja kunnioituksella kirjoitettu! :)

Tositanssijat
- osaavat jokaisen kuvion ja kiemuran, tanssin teknillinen suoritus tärkeintä. Hakevat vain toisia tositanssijoita. Joskus ihmettelen, eikö tanssissa ole kysymys fiiliksestä eikä siitä onko jokainen kuvio täydellinen ja nilkan ojennus prikulleen niin kuin pitikin olla? Ja eikö sitä joskus voisi tuota taituruuttaan opettaa muillekin, aina joskus? ;) En ole katkera, mutta kuitenkin, hah. Tositanssijan tunnistaa professionaalisista tanssikengistä, urheilupaidasta, hieman ylpeähköstä olemuksesta ja siitä, että he ovat paikalla jo 10 min ennen tanssien alkua.

Helikopterit
- tositanssijoiden alalaji, joka tanssii ainoastaan kädenalitansseja. Vihollisia Suljettujen kanssa. Helikopterit ajattelevat Suljettujen olevan kehityksen jarruja, mutta samalla eivät ymmärrä sitä, että perinteistäkin on hyvä pitää huolta. Helikopterit käyttävät joskus musta-valkoisia kenkiä, sellaisia 50-luvun (?) juttuja.

Suljetut
- tositanssijoiden alalaji, joka tanssii ainoastaan suljetun otteen tansseja. Vihollisia Helikoptereiden kanssa. Eivät voi ymmärtää, että lavatanssikulttuuri kehittyy ja kädenalitanssit ovat suosittuja nykyään. Sekä Suljetuille että Helikoptereille voisi joskus olla hyödyllistä miettiä vanhaa suomalaista sananlaskua: sopu sijaa antaa! ;)

Tavikset
- tullut tanssimaan ihan vaan tanssin ilosta ja koska se kuuluu kesälauantain perinteeseen. Saunanraikkaana radalle, niin sanotusti. Hakee ja juttelee mukavia siinä samalla. Ymmärtää, että vuosisadan rakkaustarina ei synny yhden tanssin perusteella.

Aikamiespojat/-tytöt
- tullut lavalle hakemaan tositarkoituksella Sitä Ainoaa Oikeaa. Ja joskus ei ymmärrä hienovaraisia vihjauksia siitä, että neito ei nyt välttämättä ihan koko iltaa haluaisi tanssia hänen kanssaan. Eikä aina välttämättä ymmärrä suoriakaan sanoja. Mutta kyllähän jokaisella pitää oma pikku stalkeri olla, eikö? ;)

Papat
- koska tunnettu tosiasiahan on, että lavoilla käy huomattavasti enemmän nuoria/nuoria aikuisia naisia kuin miehiä, Papat nousevat arvoon arvaamattomaan. Ja Papat käyvät hakemassa myös niitä seinaruusuja, joita Tositanssijoiden iltana Tositanssijat eivät hae. Pappojen avulla oppii tanssimaan! Ja suurin osa Papoista on Kunnon Pappoja, eivätkä likistele. Parasta Papoissa on se, että Papat tanssittaa kaikenikäisiä ja -taitoisia naisia. Papat eivät syrji ketään! ;) Olkoon tämä ylistyslauluna kaikille minua tanssineille Papoille! Kiitos, olen avullanne oppinut PALJON!

Paikalle Pakotetut
- tähän kategoriaan kuuluvat mm. poikaystävät, jotka eivät halua tanssia, mutta jotka tyttöystävät ovat pakottaneet mukaan. Tai ne kaverit, jotka pakotetaan mukaan, kun yksin ei uskalleta lavalle lähteä. Joskus näistä joku saattaa jopa innostua lavailusta. :)

Hauskanpito Ilman Viinaa On Teeskentelyä -tyypit
- HIVOT löytyy lavan baarista. Loppuillasta saattaa ilahduttaa kanssajuhlijoitaan mitä mieleenpainuvimmalla karaokesoololla. Yleensä harmittomia, eivätkä eksy tanssimaan.

Hermostuneet Aloittelijat a.k.a. minä
- tunnistaa pälyilevästä, epävarmasta ja jopa epätoivoisesta katseesta. Apua, mitä mä täällä teen? Ei osaa käyttäytyä kaikkien lukemattomien sääntöjen mukaan, mutta kunhan rentoutuu, niin ei välttämättä edes jaksa välittää tekeekö kaiken oikein vai ei. Saattaa kestää hetken ennen kuin uskaltautuu hakemaan ketään.

Fanittajat
- tulevat katsomaan lempiyhtyettään/-artistiaan. Muodostavat muurin lavan eteen ja vaikeuttavat joskus muurillaan tanssimista. Nimmari illan päätteeksi on aina plussaa.

Lavatanssien suola ovat erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, jotka omalla suloisella sekoituksellaan luovat lavojen uniikin ilmapiirin. Joka ilta lavalla näyttää olevan erilainen sekoitus, enkä vielä ole aivan saanut selville, kuinka ennakoida millaista porukkaa minäkin iltana milläkin lavalla liikkuu. Edelleen harjoitellessa...

Osaamattoman pääsy lattialle

Järkytys modernille skandinaaviselle naiselle tuleekin sitten hakurivistä. Siis oikeasti, toisella puolella lavaa seisovat miehet rivissä ja toisella puolella naiset. Seinältä katsotaan kummat hakevat. Muutama kerta lavalla meni ihan tätä ihmeellisyyttä tuumatessa. Ja rohkeus hakuriviin ei riittänyt, joten meininkiä tuli seurattua sivusta.

Kun sitten vihdoin ja viimein sinne hakuriviin uskaltautui miesten haulla, niin tyhjän panttinahan siellä tuli seisoskeltua. Termi "seinäruusu" ei kyllä ehkä pidä omalla kohdallani paikkansa, pikemminkin ehkä "seinähorsma"? :)

Meininki rivissä on ensikertalaiselle melkoisen huvittavaa katsottavaa, etenkin kun ei vielä ymmärrä rivikäytöksen monivivahteisuutta. Ei sitä kyllä ymmärrä vieläkään, vaikka tansseissa on tullut nyt käytyä useampi kerta. Joka tapauksessa paikka rivissä tuntuu olevan tärkeä. Joka lavalla näyttäisi vaihtelevan, joten tällainen aloittelija pyrkii sijoittumaan suunnilleen puoleen väliin riviä. Ja mielellään vähän taemmaksi, kun tuota pituutta tuntuu löytyvän enemmän kuin suuremmalta osalta kanssarivissäseisojilta. Siinä sitä sitten törötetään ja toivotaan, että joku mies tulee hakemaan.

Joskus on ihan loistoiltoja, jolloin parketilla tulee oltua koko ilta. Joskus sitten taas ei pääse lattialle millään. Oman kokemukseni perusteella tanssimaan pääsee etenkin viikonloppuisin, kun lavalla on muitakin kuin tositanssijoita. Silloin lavoilla tuntuu käyvän "normaalia" porukkaa ja vientiä riittää. Mutta auta armias, jos sitä näin aloittelijana eksyy lavalle viikolla tai silloin kun siellä on joku tositanssijoiden fanittama yhtye/artisti. Sitä saa vain haaveilla tanssimaan pääsystä.

Itse asiassa melkoinen järkytys on tanssipiirien sisäänpäinlämpeävyys. Tutut tositanssijat tanssittavat toisiaan ja meikäläisen on turha edes haaveilla lattialle pääsystä. Joskus ihmettelen, miten ihmeessä aina valitetaan, että olisi niin mukava, että lavoilla kävisi enemmän porukkaa. Mutta minkäs teet, kun ei pääse tanssimaan. Omalla kohdallani olen tehnyt sen ratkaisun, että omat tanssini ajoitan viikonloppuihin. En viitsi maksaa kalliita pääsylippuja "turhan" takia.

Joskus sitä miettii, onko se liikaa vaadittu, että jokainen tositanssija edes yhden kerran illassa kävisi hakemassa jotain aloittelijaa/tuntematonta. Onneksi joskus harvoin näin käykin. Silloin tällainen taviskin saa tuntumaa siihen, millaista on OIKEASTI tanssia. Mutta ei kai se auta muuta kuin käydä tanssikursseilla opettelemassa täydelliseksi tanssijaksi, jotta pääsee lavoillakin hyvien tanssittajien kanssa tanssimaan. ;)