Tanssilavojen ihmistyypit

On tullut tässä pohdiskeltua, että jollain tavalla tanssilavoilla käyvää porukkaa voi kategorisoida. Älköön kukaan loukkaantuko alla olevasta, se on rakkaudella ja kunnioituksella kirjoitettu! :)

Tositanssijat
- osaavat jokaisen kuvion ja kiemuran, tanssin teknillinen suoritus tärkeintä. Hakevat vain toisia tositanssijoita. Joskus ihmettelen, eikö tanssissa ole kysymys fiiliksestä eikä siitä onko jokainen kuvio täydellinen ja nilkan ojennus prikulleen niin kuin pitikin olla? Ja eikö sitä joskus voisi tuota taituruuttaan opettaa muillekin, aina joskus? ;) En ole katkera, mutta kuitenkin, hah. Tositanssijan tunnistaa professionaalisista tanssikengistä, urheilupaidasta, hieman ylpeähköstä olemuksesta ja siitä, että he ovat paikalla jo 10 min ennen tanssien alkua.

Helikopterit
- tositanssijoiden alalaji, joka tanssii ainoastaan kädenalitansseja. Vihollisia Suljettujen kanssa. Helikopterit ajattelevat Suljettujen olevan kehityksen jarruja, mutta samalla eivät ymmärrä sitä, että perinteistäkin on hyvä pitää huolta. Helikopterit käyttävät joskus musta-valkoisia kenkiä, sellaisia 50-luvun (?) juttuja.

Suljetut
- tositanssijoiden alalaji, joka tanssii ainoastaan suljetun otteen tansseja. Vihollisia Helikoptereiden kanssa. Eivät voi ymmärtää, että lavatanssikulttuuri kehittyy ja kädenalitanssit ovat suosittuja nykyään. Sekä Suljetuille että Helikoptereille voisi joskus olla hyödyllistä miettiä vanhaa suomalaista sananlaskua: sopu sijaa antaa! ;)

Tavikset
- tullut tanssimaan ihan vaan tanssin ilosta ja koska se kuuluu kesälauantain perinteeseen. Saunanraikkaana radalle, niin sanotusti. Hakee ja juttelee mukavia siinä samalla. Ymmärtää, että vuosisadan rakkaustarina ei synny yhden tanssin perusteella.

Aikamiespojat/-tytöt
- tullut lavalle hakemaan tositarkoituksella Sitä Ainoaa Oikeaa. Ja joskus ei ymmärrä hienovaraisia vihjauksia siitä, että neito ei nyt välttämättä ihan koko iltaa haluaisi tanssia hänen kanssaan. Eikä aina välttämättä ymmärrä suoriakaan sanoja. Mutta kyllähän jokaisella pitää oma pikku stalkeri olla, eikö? ;)

Papat
- koska tunnettu tosiasiahan on, että lavoilla käy huomattavasti enemmän nuoria/nuoria aikuisia naisia kuin miehiä, Papat nousevat arvoon arvaamattomaan. Ja Papat käyvät hakemassa myös niitä seinaruusuja, joita Tositanssijoiden iltana Tositanssijat eivät hae. Pappojen avulla oppii tanssimaan! Ja suurin osa Papoista on Kunnon Pappoja, eivätkä likistele. Parasta Papoissa on se, että Papat tanssittaa kaikenikäisiä ja -taitoisia naisia. Papat eivät syrji ketään! ;) Olkoon tämä ylistyslauluna kaikille minua tanssineille Papoille! Kiitos, olen avullanne oppinut PALJON!

Paikalle Pakotetut
- tähän kategoriaan kuuluvat mm. poikaystävät, jotka eivät halua tanssia, mutta jotka tyttöystävät ovat pakottaneet mukaan. Tai ne kaverit, jotka pakotetaan mukaan, kun yksin ei uskalleta lavalle lähteä. Joskus näistä joku saattaa jopa innostua lavailusta. :)

Hauskanpito Ilman Viinaa On Teeskentelyä -tyypit
- HIVOT löytyy lavan baarista. Loppuillasta saattaa ilahduttaa kanssajuhlijoitaan mitä mieleenpainuvimmalla karaokesoololla. Yleensä harmittomia, eivätkä eksy tanssimaan.

Hermostuneet Aloittelijat a.k.a. minä
- tunnistaa pälyilevästä, epävarmasta ja jopa epätoivoisesta katseesta. Apua, mitä mä täällä teen? Ei osaa käyttäytyä kaikkien lukemattomien sääntöjen mukaan, mutta kunhan rentoutuu, niin ei välttämättä edes jaksa välittää tekeekö kaiken oikein vai ei. Saattaa kestää hetken ennen kuin uskaltautuu hakemaan ketään.

Fanittajat
- tulevat katsomaan lempiyhtyettään/-artistiaan. Muodostavat muurin lavan eteen ja vaikeuttavat joskus muurillaan tanssimista. Nimmari illan päätteeksi on aina plussaa.

Lavatanssien suola ovat erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, jotka omalla suloisella sekoituksellaan luovat lavojen uniikin ilmapiirin. Joka ilta lavalla näyttää olevan erilainen sekoitus, enkä vielä ole aivan saanut selville, kuinka ennakoida millaista porukkaa minäkin iltana milläkin lavalla liikkuu. Edelleen harjoitellessa...

Osaamattoman pääsy lattialle

Järkytys modernille skandinaaviselle naiselle tuleekin sitten hakurivistä. Siis oikeasti, toisella puolella lavaa seisovat miehet rivissä ja toisella puolella naiset. Seinältä katsotaan kummat hakevat. Muutama kerta lavalla meni ihan tätä ihmeellisyyttä tuumatessa. Ja rohkeus hakuriviin ei riittänyt, joten meininkiä tuli seurattua sivusta.

Kun sitten vihdoin ja viimein sinne hakuriviin uskaltautui miesten haulla, niin tyhjän panttinahan siellä tuli seisoskeltua. Termi "seinäruusu" ei kyllä ehkä pidä omalla kohdallani paikkansa, pikemminkin ehkä "seinähorsma"? :)

Meininki rivissä on ensikertalaiselle melkoisen huvittavaa katsottavaa, etenkin kun ei vielä ymmärrä rivikäytöksen monivivahteisuutta. Ei sitä kyllä ymmärrä vieläkään, vaikka tansseissa on tullut nyt käytyä useampi kerta. Joka tapauksessa paikka rivissä tuntuu olevan tärkeä. Joka lavalla näyttäisi vaihtelevan, joten tällainen aloittelija pyrkii sijoittumaan suunnilleen puoleen väliin riviä. Ja mielellään vähän taemmaksi, kun tuota pituutta tuntuu löytyvän enemmän kuin suuremmalta osalta kanssarivissäseisojilta. Siinä sitä sitten törötetään ja toivotaan, että joku mies tulee hakemaan.

Joskus on ihan loistoiltoja, jolloin parketilla tulee oltua koko ilta. Joskus sitten taas ei pääse lattialle millään. Oman kokemukseni perusteella tanssimaan pääsee etenkin viikonloppuisin, kun lavalla on muitakin kuin tositanssijoita. Silloin lavoilla tuntuu käyvän "normaalia" porukkaa ja vientiä riittää. Mutta auta armias, jos sitä näin aloittelijana eksyy lavalle viikolla tai silloin kun siellä on joku tositanssijoiden fanittama yhtye/artisti. Sitä saa vain haaveilla tanssimaan pääsystä.

Itse asiassa melkoinen järkytys on tanssipiirien sisäänpäinlämpeävyys. Tutut tositanssijat tanssittavat toisiaan ja meikäläisen on turha edes haaveilla lattialle pääsystä. Joskus ihmettelen, miten ihmeessä aina valitetaan, että olisi niin mukava, että lavoilla kävisi enemmän porukkaa. Mutta minkäs teet, kun ei pääse tanssimaan. Omalla kohdallani olen tehnyt sen ratkaisun, että omat tanssini ajoitan viikonloppuihin. En viitsi maksaa kalliita pääsylippuja "turhan" takia.

Joskus sitä miettii, onko se liikaa vaadittu, että jokainen tositanssija edes yhden kerran illassa kävisi hakemassa jotain aloittelijaa/tuntematonta. Onneksi joskus harvoin näin käykin. Silloin tällainen taviskin saa tuntumaa siihen, millaista on OIKEASTI tanssia. Mutta ei kai se auta muuta kuin käydä tanssikursseilla opettelemassa täydelliseksi tanssijaksi, jotta pääsee lavoillakin hyvien tanssittajien kanssa tanssimaan. ;)

Perinteinen naisten ongelma: mitä laittaa päälle?

Kun tosiaan kokemusta lavatansseista ei pahemmin ollut, niin suuri ongelma muodostui siitä, mitä laittaa päälle. Kesäillan Valssistahan tuota olisi voinut vähän ottaa osviittaa, mutta huhupuheiden mukaan ohjelma ei vastaa todellisuutta tansseissa kävijöiden profiilista...

Eli sen kummemmin miettimättä normibaarireleet päälle ja baanalle. Myöskin baarimeikit ja -kampaukset ja juhlakunnossahan sitä oltiin. Kunnes päästiin lavalle ja todettiin, että metsään mentiin. :) Kun vain miettii vastakohdan jokaiseen alla olevaan kohtaan, niin tietää miltä me näytimme. ;)

Seuraavassa esittelen lavatanssijattaren uniformun:
- hiukset: mielellään kiinni, ainakin ponihännällä. Kun hiki tulee kuitenkin, niin pitkät, auki olevat hiukset eivät yksinkertaisesti ole käytännölliset.
- meikki: nude/luonnollinen. Huulipunassa saa olla väriä, ehkä.
- korut: minimaalisesti, ei ainakaan mitään kolisevaa ja kalisevaa
- kengät: tositanssijan huomaa kengistä, tanssilenkkarit näyttäisivät olevan jees (ja pakkohan ne oli käydä sitten ostamassa seuraavaa kertaa varten). Kengät suhteellisen matalalla korolla ja pohja jotain luistavaa materiaalia. Erään tuttavani mukaan tositanssijat katsovat kenkien perusteella kuka osaa tanssia ja kuka ei. Kengillä tällainen aloittelija pystyy huijaamaan jokaista hakijaa sen ensimmäisen (ja yleensä viimeisen) tanssin verran. Kenkiin kannattaa oikeasti panostaa, mukavat tanssikengät tekevät illasta onnistuneen, vaikka ei kukaan tulisi hakemaankaan. Eipähän ketuta niin paljon sattuvien jalkapohjien takia.
- housut: ei kun hame. Ei liian kapea, jotta pystyy harppomaan askelia. Polvipituus näyttäisi vallitsevan kaikenikäisten keskuudessa. Musta on melko suosittu väri. Hameen alla moni näyttää käyttävän leggareita, jotka ihme kyllä hieman auttavat hikoilussa? Sukkahousutkin on jees, mutta kesällä ihan törkeän kuumat.
- paita: hurjimmat käyttää urheilupaitaa. Mikä tahansa t-paita käy. Mielellään sellaista materiaalia, missä hiki ei näy. Värillä voi erottua rivistä. :)
- hameen ja paidan sijaan mekko on jees. Ja juhannuksena kukkamekko tietenkin! :)
- päällystakki: ihan sama, se jätetään roikkumaan jonnekin kuitenkin
- laukku: roikkuu lavan seinällä. Jos haluaa päästä tanssimaan, niin empiirisen tutkimuksen perusteella kannattaa jättää laukku narikkaan. Nähtävästi se pikkumustailtalaukku on sitten tiellä tanssiessa? Ja osalla tositanssijoista näyttäisi olevan ranteeseen kiinnitettävä kukkaro, johon mahtuu auton avain, vähän rahaa ja röökiaski (testattu on).

Ja todellakin, Kesäillan Valssi ei millään muotoa vastaa normilavatanssipaikan profiilia. Ikäjakauma kun alkaa sieltä alle parikymppisestä ja ainakin niillä lavoilla missä olen käynyt, suurin ikäryhmä on 25-45 -vuotiaat. Tosin suurin osa on naisia, joten voisi hyvin esittää kysymyksen missä ne miehet oikein on? Mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Tyttö haluaa oppia tanssimaan

Pitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin tänä kesänä lavatansseihin. Minä, jonka aiempi musiikkimaku koostui lähinnä metallista ja suomirockista, hurahdin talvella iskelmään ja sitä kautta halusin oppia tuntemaan tarkemmin lavatanssikulttuuria. Monta vuotta oli takaraivossa ollut jo ajatus, että lavalle on päästävä, mutta rohkeus ei riittänyt. :) Nyt sitä yli kolmikymppisenä vihdoinkin uskaltaa lähteä yksinkin liikenteeseen.

Tässä blogissa katselen lavatanssielämää aloittelijan ja täysin ummikon silmin. Ihmeteltävää on riittänyt!