Järkytys modernille skandinaaviselle naiselle tuleekin sitten hakurivistä. Siis oikeasti, toisella puolella lavaa seisovat miehet rivissä ja toisella puolella naiset. Seinältä katsotaan kummat hakevat. Muutama kerta lavalla meni ihan tätä ihmeellisyyttä tuumatessa. Ja rohkeus hakuriviin ei riittänyt, joten meininkiä tuli seurattua sivusta.
Kun sitten vihdoin ja viimein sinne hakuriviin uskaltautui miesten haulla, niin tyhjän panttinahan siellä tuli seisoskeltua. Termi "seinäruusu" ei kyllä ehkä pidä omalla kohdallani paikkansa, pikemminkin ehkä "seinähorsma"? :)
Meininki rivissä on ensikertalaiselle melkoisen huvittavaa katsottavaa, etenkin kun ei vielä ymmärrä rivikäytöksen monivivahteisuutta. Ei sitä kyllä ymmärrä vieläkään, vaikka tansseissa on tullut nyt käytyä useampi kerta. Joka tapauksessa paikka rivissä tuntuu olevan tärkeä. Joka lavalla näyttäisi vaihtelevan, joten tällainen aloittelija pyrkii sijoittumaan suunnilleen puoleen väliin riviä. Ja mielellään vähän taemmaksi, kun tuota pituutta tuntuu löytyvän enemmän kuin suuremmalta osalta kanssarivissäseisojilta. Siinä sitä sitten törötetään ja toivotaan, että joku mies tulee hakemaan.
Joskus on ihan loistoiltoja, jolloin parketilla tulee oltua koko ilta. Joskus sitten taas ei pääse lattialle millään. Oman kokemukseni perusteella tanssimaan pääsee etenkin viikonloppuisin, kun lavalla on muitakin kuin tositanssijoita. Silloin lavoilla tuntuu käyvän "normaalia" porukkaa ja vientiä riittää. Mutta auta armias, jos sitä näin aloittelijana eksyy lavalle viikolla tai silloin kun siellä on joku tositanssijoiden fanittama yhtye/artisti. Sitä saa vain haaveilla tanssimaan pääsystä.
Itse asiassa melkoinen järkytys on tanssipiirien sisäänpäinlämpeävyys. Tutut tositanssijat tanssittavat toisiaan ja meikäläisen on turha edes haaveilla lattialle pääsystä. Joskus ihmettelen, miten ihmeessä aina valitetaan, että olisi niin mukava, että lavoilla kävisi enemmän porukkaa. Mutta minkäs teet, kun ei pääse tanssimaan. Omalla kohdallani olen tehnyt sen ratkaisun, että omat tanssini ajoitan viikonloppuihin. En viitsi maksaa kalliita pääsylippuja "turhan" takia.
Joskus sitä miettii, onko se liikaa vaadittu, että jokainen tositanssija edes yhden kerran illassa kävisi hakemassa jotain aloittelijaa/tuntematonta. Onneksi joskus harvoin näin käykin. Silloin tällainen taviskin saa tuntumaa siihen, millaista on OIKEASTI tanssia. Mutta ei kai se auta muuta kuin käydä tanssikursseilla opettelemassa täydelliseksi tanssijaksi, jotta pääsee lavoillakin hyvien tanssittajien kanssa tanssimaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti